VEDEN LAKI - uudistavaa taiteilijapedagogiikkaa hahmottamassa

Below in EnglishEkspositio pyrkii vastaamaan tarpeeseen uudistavan kasvatuksen (regenerative education) tavoitteissa taiteilijapedagogisesta lähtökohdasta. Ekspositio pohjautuu paikkasidonnaiseen interventioon ja kuvailee taiteilijapedagogisen oppimisprosessin. Ekspositio tunnustelee taiteilijapedagogiikan suhdetta ekologisiin kysymyksiin kestävyysajatteluun sitoutuneen taiteilijapraktiikan ja taidepedagogian solmukohdassa. Kirjoittaja arvioi vahvan kestävyyden käsitteen avulla, millaisia ristiriitoja kestävyysajattelun ja oman praktiikan välille ilmaantuu interventioprosessin aikana, ja millaiset olosuhteet johtavat konflikteihin. Ekspositio tarkastelee aihetta ”myötäsyntyisen” metodin avulla yhdistäen taiteellista, agroekologista ja posthumanistista tutkimusta poikkitieteisesti. Päälöydöksenä on, että uudistavan kasvatuksen tavoitteet sotkeutuvat yhteiskunnan odotuksiin, päämääriin ja moraalikäsityksiin. Tämä johtaa neuvotteluun kestävyysajatteluun sitoutuneen taiteilijapraktiikan arvoissa suhteessa taiteilijapedagogiseen toimintaan. Kirjoittaja väittää, että taiteellisessa työssä ei ole erivapautta toimia ekologisesti kestämättömällä tavalla, koska taide on yhtä riippuvaista ekologisista suhteista kuin muukin elo. Hän väittää, että vahvan kestävyyden käsitteeseen sitoutumalla on mahdollista perustaa uusia arvostamisen paikkoja ja kehittää uudistavaa pedagogiikkaa. The exposition aims to meet the need for the aspiration of regenerative education from an artist pedagogical practice. The exposition is based on a place-specific intervention and outlines the artist pedagogical learning process. The exposition explores the relationship of artist pedagogy to ecological issues. Exploration happens at the intersection of artist practice committed to sustainability thinking and art pedagogy. Reflecting the concept of strong sustainability, the author assesses what kind of contradictions between sustainability thinking and one’s own practice emerge, and what kind of circumstances lead to conflicts. The exposition takes place with “innate” method, combining artistic, agroecological and posthumanist research in an interdisciplinary manner. The main finding is that the goals of regenerative education are entangled with the expectations, goals and moral concepts of society. This accompanies a negotiation of the values of artist practice committed to sustainability thinking. Negotiation takes place in relation to artist pedagogical activity. The author argues that there is no waiver to act in an ecologically unsustainable manner in art practice, because art is as dependent on ecological relationships as any other concept of life. She argues that by committing to a concept of strong sustainability, it is possible to establish new places of appreciation and develop innovative pedagogies. keywords: paikkasidonnaisuus, vahva kestävyys, ekologinen jälleenrakennus, ekologinen kestävyys, uudistava kasvatus, taiteilijapedagogiikka, arvot